Eilisiä ja tämänpäiväisiä kuvia.
Kun klikkaa, näkee suurempana.
tiistaina, marraskuuta 07, 2006
Omenatyttö. Kokeilu; miten valokuvasta saa 1600-luvun tyylisen. Lisää kokeiluja luvassa...
3 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Kauniit, tasapainoiset värit tässä kuvassa. Ja kaunis tyttö.
Itselläni ei ole mitään ristiriitaa itseni kanssa tuon suhteen, pitäisikö kuvani olla luomua vai käsittelenkö sitä. Molempi parempi. Eikä minulla ole edes tarvetta selittää, että jokin kuvistani on käsitelty, olen siinä suhteessa puutteellinen:) Mutta, tässä on varmaan koulukuntaeroja, niin kuin kuvaamisessa yleensäkin -on ihmisiä, joille (kameran)tekniikka on tärkeää, toiset etsivät ja arvostavat kuvan ainutkertaista tallentumista, on jalustaihmisiä, kuvaajia, jotka alkavat tehdä kuvaa vasta nähdessään sen esim. tietokoneella jne. Ja mikä on itsestä parasta, ei ole toiselta pois.
Ihmeen paljon intohimoja aihe kyllä tuntuu joissakin kuvaajissa herättävän(en nyt tarkoita sinua, vaan mitä olen muuten seuraillut). No, samanlaista intohimoa löytyy, kun aletaan puhua hyvistä ja hunoista kirjoistakin...
Monet erheellisesti luulevat, että kuvienkäsittely on helppoa. Siis on helppoa pilata kuva käsittelemällä sitä, mutta kuvan parantaminen on minusta vaikeaa. Olipa kyseessä manuaalinen kehittäminen tai sitten tietokoneohjelma. Suhtaudun kuvankäsittelytekniikkaan kaksijakoisesti: toisaalta on kiva kokeilla mitä kaikkea voi tehdä ja räpeltää tietämättä lopputulosta, toisaalta haluan, että ohjelma palvelee juuri sitä mitä itse haen. Ehkä ensimmäinen palvelee toista.
Tekniikka on kuitenkin minulle sivuseikka, en oikeastaan kovinkaan usein pysähdy miettimään, miten johonkin lopputulokseen on päästy, jos kuva miellyttää. Mutta jotenkin takaraivossa on kuitenkin sellainen pyrkimys, että kuvaa ottaessa pyrkii jo valmiiseen tulokseen. Olen tosin huomannut, että digikameralla kynnys on alhaisempi, myös siksi, että omistamani halpiskamera ei anna paljon mahdollisuuksia hallita kuvaustilannetta.
Pysäyttävä kuva. Tytön filosofinen ilme, ja omenat: Jotakin hyvin ikiaikaista, raamatullista vertauskuvallisuutta. Väreissä myös keskiajan tauluista tuttua tunnelmallisuutta. Uusi Mona-Lisa.
Omenatyttö.
3 kommenttia:
Kauniit, tasapainoiset värit tässä kuvassa. Ja kaunis tyttö.
Itselläni ei ole mitään ristiriitaa itseni kanssa tuon suhteen, pitäisikö kuvani olla luomua vai käsittelenkö sitä. Molempi parempi. Eikä minulla ole edes tarvetta selittää, että jokin kuvistani on käsitelty, olen siinä suhteessa puutteellinen:)
Mutta, tässä on varmaan koulukuntaeroja, niin kuin kuvaamisessa yleensäkin -on ihmisiä, joille (kameran)tekniikka on tärkeää, toiset etsivät ja arvostavat kuvan ainutkertaista tallentumista, on jalustaihmisiä, kuvaajia, jotka alkavat tehdä kuvaa vasta nähdessään sen esim. tietokoneella jne.
Ja mikä on itsestä parasta, ei ole toiselta pois.
Ihmeen paljon intohimoja aihe kyllä tuntuu joissakin kuvaajissa herättävän(en nyt tarkoita sinua, vaan mitä olen muuten seuraillut). No, samanlaista intohimoa löytyy, kun aletaan puhua hyvistä ja hunoista kirjoistakin...
Kiitos kommentistasi!
Monet erheellisesti luulevat, että kuvienkäsittely on helppoa. Siis on helppoa pilata kuva käsittelemällä sitä, mutta kuvan parantaminen on minusta vaikeaa. Olipa kyseessä manuaalinen kehittäminen tai sitten tietokoneohjelma.
Suhtaudun kuvankäsittelytekniikkaan kaksijakoisesti: toisaalta on kiva kokeilla mitä kaikkea voi tehdä ja räpeltää tietämättä lopputulosta, toisaalta haluan, että ohjelma palvelee juuri sitä mitä itse haen. Ehkä ensimmäinen palvelee toista.
Tekniikka on kuitenkin minulle sivuseikka, en oikeastaan kovinkaan usein pysähdy miettimään, miten johonkin lopputulokseen on päästy, jos kuva miellyttää.
Mutta jotenkin takaraivossa on kuitenkin sellainen pyrkimys, että kuvaa ottaessa pyrkii jo valmiiseen tulokseen. Olen tosin huomannut, että digikameralla kynnys on alhaisempi, myös siksi, että omistamani halpiskamera ei anna paljon mahdollisuuksia hallita kuvaustilannetta.
Pysäyttävä kuva. Tytön filosofinen ilme, ja omenat: Jotakin hyvin ikiaikaista, raamatullista vertauskuvallisuutta. Väreissä myös keskiajan tauluista tuttua tunnelmallisuutta. Uusi Mona-Lisa.
Lähetä kommentti